Sarjakuvat ja piirtäminen

Sarjakuva kuvallisen kerronnan muotona

Sarjakuva kertoo tarinaa kuvien, tekstin ja peräkkäisten ruutujen avulla. Lukija yhdistää näkyvät tapahtumat ja täydentää mielessään sen, mitä ruutujen välissä tapahtuu. Yksittäisen kuvan rajaus, puhekuplan paikka ja ruutujen järjestys vaikuttavat siihen, mihin huomio kiinnittyy. Sarjakuvan kuvallinen tarinankerronta syntyy näiden valintojen yhteistyöstä.

Kuvien, tekstin ja ruutujen yhteistyö

Sarjakuvan ruutu näyttää valitun hetken, ei kaikkea tapahtuvaa. Kuvan ja tekstin tehtävät voivat täydentää toisiaan: ilme kertoo tunnetilasta, kun taas repliikki täsmentää, mitä hahmo sanoo.

Ruutujen väliin jäävä tila tekee lukijasta aktiivisen tulkitsijan. Siirtymässä hän päättelee esimerkiksi, että liike jatkuu seuraavaan kuvaan tai että tapahtumien välillä on kulunut aikaa.

• Ruutu rajaa yhden hetken tai toiminnon; lähikuva voi nostaa esiin käden liikkeen, kun taas laaja näkymä näyttää henkilön ympäristössään.
• Kuvan sommittelu ohjaa katsetta esimerkiksi kohti hahmon kasvoja, ovea tai muuta tarinan kannalta olennaista yksityiskohtaa.
• Puhekupla välittää repliikin, ja sen yhteys puhujaan käy ilmi kuplan kärjestä; kuvateksti voi puolestaan antaa tapahtumalle ajallisen tai paikallisen kehyksen.
• Ruutujen välinen tyhjä tila erottaa kuvat toisistaan ja jättää lukijalle pääteltäväksi, mitä liikkeessä tai tapahtumien kulussa ehti muuttua.
• Ruutujen koko ja järjestys vaikuttavat lukemisen rytmiin: pieniä toimintavaiheita voi seurata laajempi kuva, joka pysäyttää katseen.

Kun kuva, teksti ja siirtymät tukevat samaa tapahtumaa, sivua on helppo seurata ilman, että kaikkea tarvitsee selittää repliikeissä. Tällainen sarjakuvan kerronta voi toimia myös vähäisellä tekstillä, jos eleet ja kuvien järjestys välittävät olennaisen.

Oppaasta löytyy sarjakuvien rakenteen ja lukusuunnan käsittelyä sekä aiheita hahmoista, tunnetuista sarjoista ja piirtämisen perusteista. Mukana ovat myös croquis, sarjakuvatermit ja manga- sekä länsimaisen sarjakuvan tarkastelu.

Sarjakuvan rakenne ja lukutapa

Sarjakuvan lukeminen perustuu siihen, että yksittäiset kuvat asettuvat järjestykseksi sivulla. Ruutujen rajat, sijainti ja koko auttavat hahmottamaan, mikä tapahtuu ensin ja mihin katse siirtyy seuraavaksi. Sarjakuvien lukeminen on helpompaa, kun erottaa yksittäisen ruudun, ruutujonon ja koko sivun tehtävät toisistaan. Lukusuunta antaa näille osille etenemisjärjestyksen, vaikka sivun sommittelu voi vaihdella.

Ruutu, sivu ja lukusuunta

Ruutu on rajattu kuva-alue, joka näyttää yhden hetken tai tapahtuman osan. Kun ruutuja asetetaan peräkkäin, syntyy ruutujono: lukija vertaa kuvia ja päättelee niiden välisen ajallisen tai toiminnallisen yhteyden. Sivulla ruudut muodostavat kokonaisuuden, jossa niiden sijainti ja keskinäinen koko vaikuttavat siihen, missä järjestyksessä kuvat huomataan.

Suomenkielisessä painetussa sarjakuvassa lukusuunta on tavallisesti vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas. Katse etenee ensin ylimmän rivin ruutujen läpi ja siirtyy sitten seuraavalle riville. Jos ruudut eivät asetu suoriksi riveiksi, niiden sijainti, rajaukset ja kuvallinen jatkuvuus auttavat päättelemään seuraavan ruudun. Lukusuunnan ymmärtäminen on tärkeää, jotta tapahtumat eivät vaihda vahingossa paikkaa lukijan mielessä.

Kuvien järjestys välittää aikaa ilman, että jokainen hetki tarvitsee oman ruutunsa. Kaksi peräkkäistä kuvaa voi näyttää liikkeen alun ja lopun, kun taas useampi ruutu voi pilkkoa saman toiminnan vaiheisiin. Ruutujen väliin jäävä tila jättää lukijalle pääteltäväksi, mitä kuvien välillä tapahtui. Suurempi tai tavallisesta rivistä poikkeava ruutu voi saada enemmän huomiota, mutta sen paikka sivulla pitää silti suhteuttaa ympäröiviin kuviin.

Sarjakuvakerronnan opas auttaa tarkastelemaan näitä rakenteita ja lukemisen järjestystä. Sen aiheisiin kuuluvat myös hahmojen rakentaminen, tunnettujen sarjojen tyylit, piirtämisen perusteet, croquis-harjoittelu sekä keskeinen sarjakuvasanasto. Ruutujonon seuraaminen tarjoaa lähtökohdan sille, miten sarjakuvan tapahtumat avautuvat sivu sivulta.

Sarjakuvahahmot ja niiden rakentaminen

Hahmon tunnistaminen syntyy usean näkyvän ja toistuvan piirteen yhteisvaikutuksesta. Siluetti, vaatetus ja kasvonpiirteet auttavat erottamaan henkilöt toisistaan jo pienessä ruudussa. Ilmeet ja toiminta puolestaan näyttävät, miten hahmo reagoi tilanteisiin. Kun piirteet pysyvät johdonmukaisina, lukija oppii tunnistamaan hahmon myös vaihtelevissa kuvakulmissa.

Ulkonäkö, toiminta ja tunnistettavuus

Selkeä ulkoasu tekee hahmosta tunnistettavan jo ennen kuin ruudussa näkyy tekstiä. Kokeile tarkastella hahmoa pelkkänä mustana siluettina: erottuva kampaus, leveä hattu tai pitkä huivi voi riittää kertomaan, kuka kuvassa on. Jos kaikkien hahmojen vartalonmuoto, vaatetus ja hiukset ovat samanlaiset, tunnistaminen vaikeutuu etenkin pienissä ruuduissa. Valitse siksi muutama näkyvä tuntomerkki ja pidä ne samoina kuvasta toiseen.

Kasvojen ilmeet välittävät tunnetta, mutta ilmeen luettavuus riippuu myös sen voimakkuudesta. Koholla olevat kulmakarvat ja pyöreät silmät voivat ilmaista hämmästystä, kun taas yhteen painetut kulmat ja kireä suu näyttävät ärtymystä. Hahmojen ilmeet ja kehonkieli toimivat yhdessä: painunut pää ja lysähtäneet hartiat tukevat surullista ilmettä, kun taas taakse vedetty vartalo voi kertoa säikähdyksestä. Piirrä sama tunne muutamalla eri voimakkuudella, jotta hahmo reagoi uskottavasti eikä näytä aina yhtä yllättyneeltä.

Toiminta paljastaa luonnetta yhtä lailla kuin ulkonäkö. Hätäinen hahmo voi tarttua esineisiin nopeasti ja nojata eteenpäin, kun taas harkitseva henkilö pysähtyy ennen päätöstä. Toistuvat eleet, kuten silmälasien korjaaminen tai käsien pitäminen taskussa, muodostavat lukijalle tunnistettavan käyttäytymisen. Käytä eleitä valikoivasti: jos jokainen ruutu sisältää saman liikkeen, se menettää erottavan vaikutuksensa.

Sarjakuvahahmojen piirtämisessä auttaa, kun erotat toisistaan pysyvät tuntomerkit ja tilanteesta riippuvat ilmeet. Vaatteen väri tai silmien muoto voi säilyä, vaikka asento muuttuu. Hahmosivulla käsitellään myös sarjakuvakoiria ja niiden nimiä, jolloin tunnistamista voi tarkastella ihmishahmojen lisäksi eläinhahmojen kautta.

Tunnettuja sarjakuvia ja sarjoja

Tunnettujen sarjakuvien valikoima ulottuu humoristisista albumisarjoista omaelämäkerrallisiin teoksiin ja pitkiin mangasarjoihin. Nimet tarjoavat esimerkkejä siitä, miten eri tekijät rakentavat tunnelmaa ja kertovat hyvin erilaisista aiheista. Mukana on sekä Suomessa tuttuja sarjoja että kansainvälisesti tunnettuja teoksia. Teokset on koottu nimien ja muotojen avulla helposti hahmotettavaksi kokonaisuudeksi.

Valikoima eri tyylisiä teoksia

Esimerkkivalikoiman tarkoitus on näyttää, kuinka laajasti sarjakuvaa voi käyttää: sama väline sopii seikkailuun, huumoriin, muisteluun ja pitkään fiktiiviseen tarinaan. Tunnetun sarjan nimi voi viitata yksittäiseen albumiin, jatkuvaan sarjaan tai useiden tekijöiden vuosikymmenten aikana tekemään kokonaisuuteen.

Ranskalais-belgialaisesta albumisarjasta Asterix tunnetaan erityisesti Goscinnyn käsikirjoittamien ja Uderzon piirtämien teosten kautta; sarjan ensimmäinen tarina ilmestyi vuonna 1959. Hergén Tintti-sarjassa seikkailut vievät toimittaja Tintin eri maihin, ja piirrosjälki pysyy selkeänä albumista toiseen. Tove ja Lars Janssonin Muumi-sarjakuvissa huumori ja arkiset tilanteet kohtaavat fantasian. Aku Ankan sarjakuvia puolestaan julkaistaan Suomessa muun muassa lehdissä ja taskukirjoissa.

Toisenlaista luettavaa tarjoavat Art Spiegelmanin Maus, joka käsittelee perheen kokemuksia holokaustin varjossa, ja Marjane Satrapin omaelämäkerrallinen Persepolis. Japanilaisen Eiichiro Odan One Piece on pitkä seikkailumanga, jonka julkaiseminen alkoi vuonna 1997. Nämä nimet havainnollistavat sarjakuvien kuvituksen ja tarinallisten muotojen kirjoa ilman, että teokset asettuvat samaan lajityyppiin.

Nimettyjen teosten koonti kokoaa albumisarjoja, lehtisarjakuvia, muistelmia ja mangaa. Valikoimaa voi käyttää tuttujen nimien etsimiseen tai uudenlaisen teoksen löytämiseen: esimerkiksi Asterix tarjoaa humoristisen seikkailun, kun taas Maus painottuu perheen historiaan.

Piirtämisen perusteet

Piirtämisen perusteet auttavat muuttamaan havainnot selkeiksi viivoiksi ja muodoiksi. Sarjakuvan piirtäminen alkaa usein rajatusta aiheesta: yhden esineen tai pienen tilanteen tarkastelu on helpompi tehtävä kuin kokonaisen näkymän piirtäminen. Kun kohteen osat pelkistää ympyröiksi, suorakulmioiksi ja muiksi perusmuodoiksi, niiden suhteita on helpompi arvioida. Harjoittelu vahvistaa samalla silmän ja käden yhteistyötä.

Aloittaminen ja harjoittelun aiheet

Aloita katsomalla kohdetta ennen piirtämistä: huomaa sen ääriviiva, suuret osat ja niiden keskinäinen sijainti. Rajaa aihe yhteen esineeseen tai pieneen näkymään ja rakenna luonnos yksinkertaisista muodoista ennen yksityiskohtia.

• Piirrä asetelma yhdestä hedelmästä ja mukista. Tarkkaile, missä muodot kohtaavat ja miten esineiden väliin jäävä tyhjä tila rajautuu.
• Valitse kenkä tai reppu ja hahmottele sen suurin ääriviiva ensin. Lisää vasta sen jälkeen saumat, kahvat ja muut tunnistettavat osat.
• Tarkastele pöydällä olevaa laatikkoa eri suunnista. Merkitse näkyvät sivut kevyillä viivoilla ja vertaa niiden leveyksiä toisiinsa.
• Piirrä kasvin lehtiä muutamalla suurella muodolla. Jätä pienet sahalaitaiset reunat aluksi pois ja lisää niitä vain, jos ne erottuvat selvästi.
• Harjoittele valoa ja varjoa pallon tai mukin pinnalla. Erota ensin vaalea ja tumma alue toisistaan, äläkä yritä jäljitellä jokaista sävyeroa.
• Valitse näkymä ikkunasta ja rajaa paperille vain muutama rakennus tai puu. Suuret muodot pitävät kuvan aiheen selkeänä.

Aloittelijan piirtämisen opas käsittelee havaintojen kirjaamista, perusmuotojen rakentamista, viivan hallintaa ja vaaleiden sekä tummien alueiden erottamista. Mukana ovat myös välineiden käyttö, luonnoksen vaiheittainen tarkentaminen ja sommittelun perusteet. Sarjakuvan tekeminen aloittelijalle helpottuu, kun nämä sarjakuvapiirtämisen perusteet ovat tuttuja: rajattu aihe pysyy hallittavana, ja luonnosta voi muokata ennen viimeistelyä.

Croquis ja nopea havainnointi

Croquis on nopea havainnointiharjoitus, jossa piirros syntyy rajatussa ajassa elävästä mallista tai kuvasta. Tavoitteena ei ole viimeistelty kuva vaan asennon, liikkeen ja mittasuhteiden havaitseminen. Lyhyet piirtoajat pakottavat valitsemaan olennaiset linjat yksityiskohtien sijaan. Harjoitus sopii esimerkiksi ihmiskehon liikkeen tutkimiseen, mutta samaa lähestymistapaa voi käyttää eläinten tai esineiden tarkasteluun. Eleen hahmottaminen, mittasuhteiden vertailu ja muodon pelkistäminen kulkevat harjoituksessa rinnakkain.

Ele, mittasuhteet ja pelkistäminen

Croquis tarkoittaa nopeaa havainnointipiirrosta, jossa huomio kohdistuu mallin asentoon ja liikkeen suuntaan. Piirrä ensin muutamalla vedolla toimintalinja: se voi kulkea pään, rintakehän ja lantion kautta tai seurata raajan kaarta. Tarkoitus on tavoittaa, mihin suuntaan hahmo taipuu ja missä sen paino lepää, ei jäljentää ääriviivaa tarkasti. Esimerkiksi seisovan hahmon painoa kantava jalka ja vapaasti koukistuva jalka muodostavat erilaisen eleen kuin kaksi suorana olevaa jalkaa.

Vertaa kehon osien mittasuhteita toisiinsa ennen pienten muotojen piirtämistä. Voit käyttää päätä mittayksikkönä: arvioi, kuinka monta pään mittaa vartalo ja jalat ovat, ja tarkista samalla nivelten, kuten kyynärpäiden ja polvien, sijainti. Älä oleta mittasuhteita mallin perusteella, vaan katso niiden kulmia ja välejä. Myös tyhjä tila käsivarren ja kyljen välissä auttaa arvioimaan asentoa. Muutaman suhteellisen mittauksen avulla hahmo pysyy paperilla koossa, vaikka viivat olisivat pelkistettyjä.

Rajaa muoto suuriin kokonaisuuksiin: rintakehäksi, lantioksi ja raajojen suuntia kuvaaviksi viivoiksi. Soikeat ja suorat merkit riittävät alkuun; vaatteen laskoksia, kasvonpiirteitä tai sormia ei tarvitse lisätä, jos ne eivät selitä asentoa. Muodon pelkistäminen ei tarkoita eleen poistamista, vaan sen säilyttämistä vähillä merkeillä. Kokeile esimerkiksi piirtää sama asento ensin yhdellä jatkuvalla linjalla ja sitten erillisinä osina, jotta huomaat, kumpi tapa näyttää liikkeen selvemmin.

Harjoituksen voi rytmittää esimerkiksi 30 sekunnin, yhden minuutin ja kolmen minuutin asentoihin. Lyhyessä ajassa merkitse toimintalinja ja painopiste; pidemmässä lisää kehon osien suhteet ja muutama muotoa tarkentava viiva. Siirry paperilla eteenpäin, kun aika päättyy, vaikka piirros jäisi kesken: näin havainnointi pysyy nopeana eikä muutu yhden kuvan viimeistelyksi. Croquis-harjoituksen etenemistä käsittelevässä aiheessa voi tarkastella, miten asennon lukemisesta siirrytään mittasuhteisiin ja pelkistettyihin muotoihin.

Sarjakuvakoirat ja nimet

Sarjakuvissa koira voi olla tunnistettava hahmo, jonka nimi liittyy tiettyyn tarinamaailmaan. Koirahahmojen nimiä tarkastellaan koontisivulla tunnettujen sarjakuvahahmojen yhteydessä, jotta tunnistaminen ei perustu pelkkään ulkonäköön. Koonti auttaa löytämään nimen silloin, kun hahmo muistuu mieleen mutta nimi on unohtunut. Painopiste on koirahahmon tunnistamisessa ja nimen yhdistämisessä oikeaan sarjakuvayhteyteen.

Hahmojen tunnistaminen

Koirahahmojen tunnistaminen alkaa yhteydestä, jossa hahmo esiintyy: sarjan tai tarinan nimi rajaa etsintää tarkemmin kuin yksittäinen tuntomerkki, kuten turkin väri tai korvien muoto. Koiran ulkonäkö voi muistuttaa useita sarjakuvahahmoja, joten pelkkä kuvaus ei aina riitä varmaan tunnistukseen. Nimi kannattaa yhdistää juuri siihen hahmoon, jonka tunnistaa kuvasta, tarinan tilanteesta tai muusta tutusta yhteydestä. Näin hahmoa ei nimetä arvauksen perusteella.

Koirahahmojen nimiä kokoavalla sivulla nimet tarkastellaan tunnistettavien sarjakuvahahmojen yhteydessä. Koonti on käytännöllinen lähtökohta, kun muistat hahmon mutta et nimeä tai tunnistat nimen ja haluat varmistaa, mihin hahmoon se kuuluu. Aiheen koonti kokoaa nimet samaan tarkasteluun ja auttaa vertaamaan omaa muistikuvaa hahmon sarjakuvayhteyteen. Sarjakuvien lukeminen voi palauttaa mieleen tilanteen, jossa hahmo esiintyy, mutta tässä keskeistä on nimen ja hahmon yhdistäminen.

Sarjakuvasanasto suomeksi ja englanniksi

Sarjakuvien lukemisessa ja tekemisessä vastaan tulee käsitteitä, joiden englanninkieliset vastineet näkyvät usein oppaissa ja työvälineissä. Sanasto auttaa yhdistämään esimerkiksi ruudun, puhekuplan ja kuvakulman niiden kansainvälisiin nimityksiin. Termien merkitys selviää parhaiten käyttöyhteydestä: *panel* viittaa yksittäiseen ruutuun, kun taas *panel layout* tarkoittaa ruutujen asettelua sivulla. Aiheittain ryhmitellyt määritelmät ja lyhyet käyttöesimerkit helpottavat käsitteiden löytämistä ja soveltamista.

Keskeisiä termejä ja vastineita

Sanastosivulla termit ryhmitellään aiheittain, jotta lukija voi etsiä esimerkiksi sivun rakennetta tai tekstiä koskevan käsitteen omasta kokonaisuudestaan. Käyttöesimerkit näyttävät, miten suomenkielinen termi ja englanninkielinen vastine liittyvät toisiinsa.

• Ruutu (*panel*) on rajattu kuva-alue. Esimerkiksi ”seuraava ruutu näyttää oven avautuvan” kuvaa yhden paneelin tehtävää tarinan etenemisessä.
• Ruutujako (*panel layout*) tarkoittaa ruutujen järjestystä ja kokoa sivulla. Esimerkiksi kolme kapeaa ruutua voi kuvata nopeaa toimintaa.
• Puhekupla (*speech balloon*) sisältää hahmon puheen. Esimerkiksi ”Tulen pian!” voidaan sijoittaa kuplaan ja yhdistää sen kärjellä puhujaan.
• Ajatuskupla (*thought balloon*) ilmaisee hahmon ajatuksen, ei ääneen lausuttua repliikkiä. Merkintä ”En taida ehtiä” voi näyttää lukijalle sisäisen pohdinnan.
• Ääniefekti (*sound effect*) esittää äänen tekstinä kuvan yhteydessä. Esimerkiksi ”PAM” voi kuvata oven paiskautumista, kun taas ”tip” sopii putoavalle pisaralle.
• Kuvakulma (*camera angle*) tarkoittaa näkymän suuntaa ja korkeutta. Yläviistosta piirretty huone näyttää lattian ja huonekalujen keskinäisen sijainnin.

Esimerkit tekevät näkyväksi, milloin lähekkäiset termit tarkoittavat eri asioita: puhekupla välittää ääneen sanotun repliikin, ajatuskupla sisäisen ajatuksen. Aiheittain etenevä sanasto kokoaa sivun rakenteeseen, tekstielementteihin ja kuvan näkökulmaan liittyvät käsitteet omiin ryhmiinsä.

Manga ja länsimainen sarjakuva

Manga tarkoittaa Japanissa syntynyttä sarjakuvaperinnettä, kun taas länsimainen sarjakuva kattaa monia eri maiden ja aikakausien tapoja julkaista ja kertoa kuvin. Eroja voi tarkastella esimerkiksi julkaisumuodon, lukusuunnan ja visuaalisten keinojen kautta. Kumpikaan nimitys ei kuitenkaan kuvaa yhtä yhtenäistä tyyliä tai lukutapaa. Myös yksittäisten teosten sisällä tekijät voivat yhdistellä erilaisia vaikutteita.

Vertailu ilman yksinkertaistuksia

Manga ja länsimaiset sarjakuvat eroavat usein julkaisuhistoriansa ja käytäntöjensä puolesta, mutta erot ovat suuntauksia, eivät kaikille teoksille päteviä sääntöjä. Alla oleva vertailu kuvaa tavallisia muotoja ja niiden rinnalla esiintyviä vaihtoehtoja.

Mangan ja länsimaisten sarjakuvien käytäntöjä

Kriteeri	Manga	Länsimainen sarjakuva
Julkaisuperinne	Monia sarjoja julkaistaan ensin jatkokertomuksina aikakauslehdissä ja myöhemmin koottuina kirjoina. Kaikki manga ei kuitenkaan synny lehtisarjana: tarjolla on myös itsenäisiä albumeita ja digitaalisia julkaisuja.	Perinteisiin kuuluvat esimerkiksi sanomalehtien lyhyet sarjat, erillisinä lehtinä julkaistavat tarinat ja albumit. Julkaisumuoto vaihtelee maittain, kustantajittain ja teoksen pituuden mukaan.
Lukusuunta	Japaninkielistä mangaa luetaan tavallisesti oikealta vasemmalle, ja sivun ruudut etenevät samaan suuntaan. Käännösjulkaisut voivat säilyttää tämän järjestyksen tai joissakin tapauksissa muuttaa sivut vasemmalta oikealle luettaviksi.	Vasemmalta oikealle lukeminen on tavallinen käytäntö monissa Euroopan ja Pohjois-Amerikan julkaisuissa. Kokeelliset teokset ja eri kielialueilta tuodut julkaisut voivat käyttää toista suuntaa.
Ilmaisutavat	Nopeusviivoja, vahvasti pelkistettyjä taustoja tai suuria ilmeitä käytetään monissa teoksissa, mutta niiden määrä ja tarkoitus vaihtelevat. Osa mangasta on hillittyä, realistista tai lähes dokumentaarista.	Myös länsimaisissa teoksissa käytetään liikkeen viivoja, liioiteltuja ilmeitä ja tyyliteltyjä hahmoja. Viivan, värien ja ruutujen sommittelu riippuvat tekijän tavoitteista, eivät maantieteellisestä jaosta yksin.
Lajien moninaisuus	Tarjolla on esimerkiksi toimintaa, romantiikkaa, huumoria, fantasiaa, urheilua ja elämäkerrallisia tarinoita. Kohdeyleisöön liittyvät julkaisuluokat eivät määritä kaikkien teosten sisältöä tai tyyliä.	Seikkailun ja supersankaritarinoiden lisäksi julkaistaan huumoria, muistelmia, historiaa, kauhua ja arkielämän kuvauksia. Myös nämä lajijaot ovat joustavia, ja yksi teos voi yhdistää useita aiheita.

Sarjakuvan kerronta rakentuu molemmissa perinteissä tekijän ratkaisuista: esimerkiksi sama lajityyppi voi saada hyvin erilaisen kuvallisen ilmeen eri maissa. Lukusuunta kannattaa tarkistaa juuri kyseisen laitoksen sivuasettelusta, sillä julkaisutavat ja käännösratkaisut vaihtelevat.

Kenelle opas sopii ja miten sitä käytetään

Opas sopii sekä sarjakuvien lukijoille että niille, jotka haluavat tutustua piirtämiseen. Aiheita voi lukea erikseen oman kiinnostuksen mukaan: teosten tarkastelu ei edellytä piirtämisharjoittelua, eikä piirtämiseen perehtyminen vaadi laajaa sarjakuvatuntemusta. Sarjakuvat ja piirtäminen liittyvät toisiinsa, mutta lukijan ja tekijän näkökulmat ovat erilaisia. Suomenkielinen tietoopas tarjoaa molempiin näkökulmiin käsitteitä ja taustatietoa.

Lukijalle ja piirtämisestä kiinnostuneelle

Sarjakuvista kiinnostunut lukija voi keskittyä teoksia ja niiden kerrontaa käsitteleviin aiheisiin. Ne sopivat esimerkiksi sille, joka haluaa ymmärtää, miten sarjakuvan tarina välittyy kuvien ja tekstin kautta tai miten eri sarjoja voi tarkastella. Aiempi kokemus piirtämisestä ei ole tarpeen: lukeminen ja teosten havainnointi muodostavat oman, itsenäisen tavan tutustua sarjakuvaan. Piirtämisen perusteita etsivälle olennaisia ovat puolestaan harjoitteluun liittyvät aiheet. Niihin voi perehtyä, vaikka sarjakuvien lukeminen olisi tuttua vain satunnaisesti. Sarjakuvan piirtäminen kiinnostaa usein myös kuvittajia ja muita piirtämistä kokeilevia, jotka haluavat soveltaa osaamistaan tarinan kuvittamiseen. Lähtötasoa ei tarvitse määritellä tarkasti, sillä oppaan aiheita voi valita sen mukaan, onko tarkoituksena vasta tutustua piirtämiseen vai jäsentää jo tuttua tekemistä. Teoksia ja kerrontaa käsittelevä osuus painottuu lukemiseen ja sarjakuvien tarkasteluun; se ei ole sama asia kuin piirtämisen harjoittelu. Harjoittelua käsittelevä osuus taas palvelee lukijaa, joka haluaa perehtyä tekemiseen ja sen peruskäsitteisiin. Osioihin voi siirtyä erikseen: lukija voi tutkia teoksia ilman piirustustavoitetta, ja aloittelija voi aloittaa piirtämiseen liittyvistä aiheista. Näin sarjakuvan tekeminen aloittelijalle ja sarjakuvien lukeminen ovat oppaassa rinnakkaisia, mutta toisistaan riippumattomia kiinnostuksen kohteita.